Meillä Suomessahan on tapana kätellä toisiamme, kun tavataan. Hyvien ystävien ynnä muiden sisäpiiriläisten kanssa voidaan myös halata. Hollannissa asuessani opin tavan pussata ystäviäni ja joskus myös ihmisiä, jotka esittelivät itsensä minulle. Hollantilaiset suukottavat kolme kertaa ja varsinkin alussa koko suukko-juttu oli oikein jännää ja mielenkiintoista ... eksoottista! Ajattelin heti, että "hyi mitä mörököllejä me Suomessa oikein ollaan, kun ei ikinä voida tervehtiä toisiamme näin lämpimästi".
Vaan eipä mitään. Jossain vaiheessa koko uutuuden viehätys tavallaan haihtui ja siinä syssyssä alkoi jonkinasteinen pussaamisen kriittisesti tarkastelu. Jos esimerkiksi menit baariin taikka kaverien järjestämiin bileisiin, jouduit pussaamaan useampia ihmisiä, niin saapuessasi kuin lähtiessäsi. A kolme kertaa per lärvi, kaksi rundia. Miksi kolme kertaa? Eikö yksi riittäisi? Miksi ihmeessä pussaisit ihmisiä, joita et todennäköisesti enää koskaan tule tapaamaan? Miksei tuiki tuntemattomien ja hyvien ystävien välillä ollut mitään eroa?
Silloisen poikaystäväni isä ilmoitti eräissä sukujuhlissa, että hän ei enää jaksa pusutella kaikkia ja on sitä mieltä, että yksi suukko on tarpeeksi. Päädyin samoille linjoille hänen kanssaan, mutta tämä taas johti niihin (hyvin) epämielyttäviin tilanteisiin, jolloin itse olet antamassa yhtä suukkoa ja se toinen osapuoli jatkaa. Äh! Sama ongelma kun menet ulkomaille; Englannissa pussataan kerran, Espanjassa kaksi kertaa, kuka noista mitään lukua jaksaa pitää?
Kaikkein oudoin tilanne on se, kun kaksi ulkomailla asunutta tai asuvaa suomalaista kohtaa, ulkomailla, muiden ihmisten seurassa ja eivät tiedä mitä oikein pitäisi tehdä. Sain kokea tämän yhden ruotsalaisen ystäväni kanssa. Seisoimme hölmistyneinä toisiamme tuijottaen, kädet valmiina halaamaan, toisen pää oli jo suikkamaassa suukkoa oikealle ja toinen oli taas vetäytymässä vasemmalle. Lopuksi koko sotku päättyi epämääräiseen ja epäonnistuneeseen (lehmänhäntää muistuttavaan) halaukseen.
Joka tapauksessa, tämä koko miettimisruljanssi nousi siitä, kun eräs englantilainen kolleegani tuli takaisin viikon (!!) lomalta ja tervehti koko osastoa (noin 15 henkeä) suukottaen. Haloo! Pus pus pus. Moiskis maiskis. Onneksi ehdin paeta vessaan ennen kuin hän ehti minun nurkkaukseeni (kontaktihäiriöinen kun olen). Siis miksi ihmeessä ihmiset pussaavat kollegojaan ... en ymmärrä. Onko tämä jotain suomalaista mentaliteettiä miettiä, että esimerkiksi pomon pussaaminen on väärin? Itse en suostuisi pussaamaan yhtäkään näistä tyypeistä edes rahasta. Brrrrrr.
Puin ylläolevaa poikaystävälleni, joka on myös kotoisin näistä pusuttajamaista. Vaahtosin, kuinka kamalaa se on, että ihmisille ei anneta "omaa tilaa", siis mistä sitä kukaan voi tietää, tykkääkö joku parkaraukka siitä, että lykkäät kuolaiset huulesi hänen poskeensa (ja hei, vaikka olenkin kuolan vihaaja niin se p**leen ilmassa pussaaminen on vielä järjettömämpää!). Hänen mielestään pussaamalla tervehtiminen on normaalia ja juuri esimerkiksi kätteleminen on hänestä outoa! Hmpf.
En tiedä onko tämä Dubain aiheuttama siveytyminen, vanhenemisen merkki vai syvälle istutettu suomalaisgeeni, mutta minä en ainakaan ala pussata enää ketään! Halaus on IN!
3 comments:
Kontaktihäiriöisenä totean että pussatessa sentään vain posket hipaisevat mutta halatessa, herran jestas, koko kroppa kahmaistaan mukaan, apua!
Totta tuokin ... hmmm! Pitäsiköhän vaan tyytyä moikkaamaan parin metrin päästä ... :)
Mulla on samaa häiriötä täällä pusumaassa.En aina jaksaisi koko ajan kaikkia pussailla, inhokki pusuja ovat ne joissa joku muiskauttaa huulipunat poskella tai sitten erehtyy ja lyö pusun korvaan. Itse suosin ilmapusuja, kaikista vaarattomampia.
Post a Comment